On pakko alottaa juttu 1930-luvulta, kun Suomen Latua oltiin perustamassa 1938. Suomen Hiihtoliitto Tahko Pihkalan johdolla vastusti koko ajatusta ankarasti, Suomen Latu koettiin Hiihtoliiton kilpailijana. Yhteisymmärrykseen päästiin, kun sovittiin, että Hiihtoliitto hiihtää numerolappu rtinnassa ja Suomen Latu ilman. Tahkon ideoimana tuli 1950-luvulla suosittu kansanhiihto ja siinä maaotteluita Ruotsin ja Norjan kanssa. Muistan, kun koulupoikana piti isäni kanssa hiihtää joka sunnuntai Palokan hiihtomajalle ja panna nimi kirjaan. Tästä vähitellen kehittyi eri puolille maata hiihtokansan yleisötapahtuma, laturetket.
Keski-Suomessa alussa oli Paavon hiihto Saarijärven ja Jyväskylän maastoissa. Lähtöpaikkoina olivat Kankaan mylly, Ampujien maja, Laajavuori ja Ladun maja. Järjestelyistä vastasi Jyväskylän Latu. 1970-luvulla lähtöpaikoiksi vakiintuivat Ladun maja ja Laajavuori ja myöskin latutapahtuman nimeksi Jyväshiihto. Myös maakuntauraa on käytetty reittipohjana. Alkuvuosina latureitti tehtiin polkemalla, on muuten ollut aikamoinen homma umpihangessa. Sitten 1970-luvulla saatiin ensimmäinen moottorikelkka, joka oli Valmetin yksisuksinen prototyyppi. Sitten Latu sai 2 kpl uusia kelkkoja , joilla ladun teko olikin jo helpompaa.
Tänä vuotena on 64. Jyväshiihto. Se on jouduttu muutaman kerran peruuttamaan lumen puutteen vuoksi. Koko tapahtumassa on tärkeää hyvä yhteistyö kaupungin liikuntapalvelukeskuksen ja Laajavuoren kanssa, mikä onkin pelannut erinomaisesti. Lisäksi Ladun omien talkoolaisten merkitys on ratkaisevaa tapahtuman onnistumiseksi. Osanottajamäärä on vakiintunut alkuvuosien 4-500 sadasta tasolle 250-300. Jyväshiihto vaalii hyvin Tahko Pihkalan perintöä koko kansan liikuntatapahtumana. Tätä kirjoittaessani voi todeta, että ei ainakaan lumen puute ole esteenä lähteä suksimaan.
Matti Varesmaa
