Teksti: Anneli Mörä-Leino
Jyväskylän Latu järjesti 20 kertaa Naisten Askel -tapahtuman yhdessä Jyväskylän Naisvoimistelijoiden kanssa. Tapahtuman idea tuli Helsingissä vuodesta 1984 lähtien järjestetystä Naisten Kympistä. Hotelli Alexandran johtaja oli innostunut tapahtumasta ja ehdotti vastaavaa Jyväskylään ottamalla yhteyttä Jyväskylän Ladun tuolloiseen puheenjohtajaan Timo Valtoseen. Jyväskylän Ladun johtokunta pohti, että Jyväskylän Naisvoimistelijat olisivat sopiva yhteistyökumppani tapahtuman järjestäjäksi ja he ottivat yhteyttä JNV:n puheenjohtajaan Tuula Elorantaan. Hotelli Alexandra jäi tapahtuman pääsponsoriksi ja tapahtuman nimeksi tuli Alexandran askel. Neljäntenä vuotena mukaan haluttiin muitakin isoja sponsoreita, joten nimi muutettiin Naisten Askeleeksi.
Ensimmäisenä vuonna tapahtuma järjestettiin elokuussa ja muutamina seuraavina vuosina helalauantaina, johon helatorstai oli siirretty Suomessa vuosina 1973-1991. Vuodesta 1992 lähtien tapahtuma järjestettiin helatorstaina. Näin voitiin hankkia Naisten Askel helatorstaina –banderolli, joka asennettiin useina vuosina Kauppakadulle.
Kolmena ensimmäisenä vuotena tapahtuma järjestettiin Viitaniemen nurmella. Osallistujamäärän kasvaessa siirryttiin Kampuksen kentälle, jossa oli paremmat puitteet järjestelyille. – Yliopiston rakennuksista löytyivät wc:t, AaltoAlvari varattiin suihkutilaksi ja oheisohjelmaan saatiin sähköä muutenkin kuin aggregaatin avulla.
Naisten Askel pyrittiin järjestämään laadukkaana ja ekologisena tapahtumana, joten tapahtuman materiaalit pidettiin korkeatasoisina, Jyväskylän Liikenteen kanssa sovittiin ilmaisesti kulkemisesta tapahtumapäivän busseissa ja jätteiden lajittelu pyrittiin hoitamaan mallikkaasti, sillä tapahtuma haluttiin pitää ympäristöystävällisena..
Tapahtumassa oli mukana satoja talkoolaisia sekä Jyväskylän Ladusta että Jyväskylän Naisvoimistelijoista. Tapahtumalle valittiin vuosittain koko vuoden töitä tekevä johtoryhmä, jonka vetovastuu vaihtui vuosittain Jyväskylän Ladun ja Jyväskylän Naisvoimistelijoilla. Tehtävien pääjako oli niin, että
- Jyväskylän Latu vastasi reittisuunnittelusta, reittiopastuksesta ja ruokajärjestelyistä
- Jyväskylän Naisvoimistelijat vastasivat markkinoinnista, paitojen tilauksesta ja lajittelusta, osallistujalahjojen (tuotekassien) pussituksesta
Tapahtuman osallistujamäärän kasvaessa yli 2000, tapahtumalle palkattiin useaksi kuukaudeksi työntekijä, jonka vastuulla oli mm pop-up -toimiston tehtävät. – Toimisto, josta osallistujat hakivat etukäteen paitansa sekä tuotekassinsa, toimi vuosittain eri paikoissa Jyväskeskuksessa, entisellä linja-autoasemalla, entisessä SYP:n kulmassa, Tyynelän kulmassa ja Väinönkeskuksessa.
Naisten Askeleessa on ollut kaksi reittiä (6 km / 10km) lukuun ottamatta vuotta 1990, jolloin lyhyt reitti jätettiin pois. Se palautettiin kuitenkin takaisin mm siksi, että tapahtumassa oli myös lastenvaunuja työntäviä osallistujia.l
Viimeinen Naisten Askel järjestettiin 25.5.2006, jolloin osallistujamäärä oli tippunut 2803:een. Parhaimpina vuosina useat yritykset ja yhteisöt (kuten Keskimaa, keskussairaala ja pankit) toivat tapahtumaan kymmeniä osallistujia, jotka tulivat paikan päälle kauempaakin yhteisellä bussilla. Osallistujamäärää kasvattivat ns kimpat, jolloin yrityksen tai yhteisön ns kimppalady keräsi osallistujien nimet listaan ja toimitti nimet tapahtumatoimistoon. Kimppaladyt olivat tärkeä markkinoinnin kohderyhmä, jolle tarjottiin mm. kimppalady-ilta, jollainen järjestettiin mm sponsorina toimineella Autotalo Laakkosella hyvästä ruoasta nauttien.
Naisten Askel toi vuosien aikana paljon taloudellista hyvää molemmille seuroille. Jyväskylän Latu hankki ensimmäiset Lapin lomaosakeviikkonsa Naisten Askel – tuloilla. Tapahtuman järjestäminen vei kuitenkin resursseja ja tapahtuma olisi vaatinut jotain uudistamista, jotta sen osallistujamäärä olisi saatu taas uuteen nousuun. Molempien seurojen oli vaikea saada tapahtuman johtoryhmään koko vuodeksi sitoutuvia henkilöitä ja koska tapahtuma ei ollut kummankaan seuran ydintoimintaa ja tapahtuman tuotto oli jäänyt sen viimeisinä vuosina hyvin pieneksi (mm siksi, että tapahtuman markkinointi jouduttiin ostamaan ulkopuoliselta taholta), tapahtuma päätettiin lopettaa.
Naisten Askeleen vuoisina ei eletty some-aikakautta eikä tapahtuma ole muutenkaan päässyt netin ihmeelliseen maailmaan. – Kaikillehan on tuttua googlettaminen, jolla löytyy paljon tietoa vaikka kuinka pienestä asiasta asiasta. Naisten Askeleesta löytyy yllättävän vähän tietoa.
Jottei Naisten Askel aivan katoa muistista (ja nettimaailmasta), ehdotin Ladun johtokunnalle, että järjestettäisiin tapahtuman talkoolaisille muisteluilta 13.8.2024. Muisteluilta toteutui ja siitä tuli kaikkia mukana olleita ilahduttanut tapahtuma. Oli mukavaa, että muisteluun tuli osallistujia tapahtuman jokaisesta vaiheesta ja sen eri työtehtävistä.
Muisteluillassa olivat mukana ensimmäisen tapahtumavuoden järjestäjistä
- Erkki Kaihlanen (Jyväskylän Latu), joka mm siirsi kaikkien osallistujien nimet paperilapuilta tiedostoihin ja joka oli mukana myös reittisuunnittelussa ja liikennejärjestelyissä. Eki myös teki vuoden 2006 osallistujalahjan – sähkölangoista tehdyt reilut 1000 avaimenperää
- Tuula Eloranta (Jyväskylän Naisvoimistelijat), joka oli JNV:n puheenjohtajana tapahtumaa aloitettaessa. Hän oli tapahtuman johtoryhmässä neuvottelemassa yhdessä Jyväskylän Ladun Timo Valtosen kanssa tapahtumasta hotelli Alexandran johdon kanssa sekä toteuttamassa tapahtumaa ensimmäisinä vuosina. Tuula toimi puheenjohtajakautensa jälkeen JNV:n kiltaemäntänä ja hänen kauttaan tapahtumaan saatiin iso naisryhmä, joka lajitteli ja taitteli paidat, huolehti osallistujalahjojen pussituksesta sekä vastasi tapahtuma-aikana kilpailijoiden tavarasäilytyksestä
- Tarja Rasimus-Järvinen (JNV), joka toimi useita vuosia tapahtuman johtoryhmässä ja vastasi lähes joka vuosi tapahtuman juontamisesta ja oheisohjelmasta kuten alkujumpasta. JNV:n puheenjohtajana Tarja toimi vuosina 1996-2006, joten hän oli mukana Naisten Askeleen järjestelyissä tapahtuman koko elinkaaren
- Aki Järvinen (Jyväskylän Naisvoimistelijat), joka oli mukana tapahtuman oheisohjelmissa mm esiintymällä bändinsä kanssa
1990-luvulla tapahtuman järjestämiseen liittyivät mukaan
- Laura Härkönen (o.s. Luopajärvi) (JNV), joka oli mukana sekä tapahtuman rivitalkoolaisena että johtoryhmässä vuodesta 1990 lähtien lähes tapahtuman loppuun asti. Hän on toiminut tapahtumassa ruoan jakajana, juontajana sekä markkinoijana.
- Eeva Virkkula (JNV), joka vastasi tapahtuman markkinoinnista (organisoiden mm. edellisen tapahtuman osallistujille lähetettävien joulukorttien postituksesta)
- Marja-Leena Kerttula (JNV), joka oli mukana monissa tehtävissä Kirsti Partasen vasempana kätenä vuoteen 1995 asti neuvotellen tapahtuman vuoden 1994 osallistujalahjoista eli männyntaimista. Myöhemmin hän oli JNV:n killan jäsenenä mukana paitojen taittelussa, osallistujien pussien täytössä sekä tapahtumapäivän narikassa tai ruokahuollossa
- Kirsti Partanen (JNV), joka oli JNV:n johtokunnassa monissa rooleissa vuodesta 1979 lähtien ja toimi JNV:n puheenjohtajana Tuula Elorannan jälkeen vuosina 1990-1995.
- Anneli Mörä-Leino (Jyväskylän Latu), joka oli aluksi mukana rivitalkoolaisena ja 2000-luvun alussa johtoryhmässä vastaten tapahtuman ruokailusta
2000-lvulla tapahtuman järjestelyihin tulivat mukaan
- Ilkka Riikonen (Jyväskylän Latu ja Vihtavuoren Pamaus), joka oli mukana tapahtuman halaajaryhmässä sekä liikennejärjestelyissä
- Pekka Partio (Jyväskylän Latu), joka oli mukana ruokahuollossa
- Reijo Leino (Jyväskylän Latu), joka oli apuna ruokahuollossa
Koska viimeisestä Naisten Askeleesta oli kulunut jo lähes 20 vuotta, monesta tuntui aluksi siltä, ettei tapahtumasta muista enää mitään. Muisti kuitenkin virkistyi, kun jonkun mieleen tuli ensin joku tapahtuman sattumus ja siitä toiselle pälkähti mieleen toinen sattumus. – Monenlaista ennättikin tapahtua vuosien varrella Naisten Askeleessa, jossa oli parhaimmillaan (v 1997) 7032 osallistujaa.
- sää suosi usein tapahtumaa, joka järjestettiin helatorstain liikkumisesta johtuen 7.5.-1.6. Kaikille oli jäänyt mieleen vuosi, jolloin räntää ja lunta satoi aamuyöstä lähtien koko tapahtuma-ajan.
- tapahtumalle valittiin vuosittain väri, joka tuli esille tapahtuman A4-kokoisessa esitelehdessä, paidassa, osallistujalahjassa ja joskus jopa ruoassa
- v 1994 värinä paidan värinä oli harmaa ja painatus tehtiin vihreällä, sillä osallistujat saivat osallistujalahjana kaksi männyn tainta.
- v 2001 värinä oli punainen, jolloin punaisen paidan ja esitteen lisäksi osallistujat saivat punainen mukin, jonka pohjassa oli kätevä pullonkorkin avaaja. Noin sata mukia löytyi kesällä 2024 Ladun majalta, kun sitä tyhjennettiin remonttia varten
- vuosittain yritettiin tilata sopiva määrä erikokoisia paitoja. Usein jäljelle jäi kuitenkin isoja numeroita, joita Kaihlasen Eki yritti mainostaa hyvälaatuisina yöpaitoina
- yhtenä vuotena paidat eivät tulleetkaan ajoissa vaan jouduttiin tekemään nopea viime hetken tilaus ja painatus Virosta. Valitettavasti nämä paidat olivat huonolaatuisia ja niissä oli painatuksen jälkeen paljon reikiä – jokainen paita oli tarkistettava ennen osallistujalle luovuttamista
- osallistujalahjojen säilytys oli joskus vaativaa. Yli 4000 osallistujille varatut 2×4000 tainta veivät runsaasti tilaa sekä Kerttulan Marja-Leenan kotona että tapahtuman toimistossa
- osallistujat maksoivat osallistumismaksunsa toimistossa käteisellä ja ison käteiskassan säilytys ja rahan kuljettaminen pois toimistosta tuntui joskus toimistotyöntekijästä vaaralliselta. Niinpä Kaihlasen Eki muistaa kantaneensa toimistosta illan päätteeksi n 50 000 mk muovikassissa kotiinsa säilöön
- yhtenä vuonna tapahtuman tilille oli ilmestynyt rahaa 20 000 mk. Kyseessä ei ollut yllätyslahjoittaja vaan herrasmies, joka oli vahingossa käyttänyt Naisten Askel – tilisiirtolomaketta siirtäessään omia rahojaan.
- osallistujien tavarasäilytykseen oli varattu useimmiten iso liikuntasali, johon osallistujat saattoivat jättää kassinsa ja pussinsa. Ne merkattiin numerolla, joka kirjoitettiin myös osallistujalle annettavaan tarraan. Monelta tarra kuitenkin tippui eikä osallistuja muistanut numeroansa, jolloin oikean pussukan löytämien satojen nyyttien joukosta oli todella haastavaa
- roskien lajittelu oli vasta alkuvaiheessaan Jyväskylässä, mutta Naisten Askel halusi olla edistyksellinen, joten tapahtuman kierrätyspisteissä oli opastajat kertomassa, miten lajitellaan
- tapahtuman reittejä oli yleensä kaksi eli n 6 km:n ja 10 km:n reitti, jotka kulkivat usein Kauppakadulla. Jatkuvan osallistujavirran vuoksi Kauppakadun ylitys estettiin muulta liikenteeltä. Tähän tuli kuitenkin yksi poikkeus. – Osallistujat pysäytettiin, jotta tien pääsi ylittämään Taulumäen kirkkoon vihittäväksi menevän parin auto. Pariskunta oli varmaan kiitollinen, koska ei myöhästynyt omista häistään.
- tapahtuman reitin rakennustyömaat aiheuttivat muutaman kerran harmaita hiuksia järjestäjille. Norssin ja Ainolanrannan rakennusten työmaat olivat sulkea reitin, mutta Kaihlasen Ekin viime hetken neuvottelut aukaisivat portit työmaa-alueiden läpi
- reitin varrella oli usein mukavaa ohjelmaa. Puhkupillit soitti jossakin ja monen yrityksen miehet järjestivät oman juotto- ja kannustuspisteen yrityksensä naisille. Rumpuryhmiäkin oli paikalla.
- osallistujille oli tarjolla maalissa juotavaa (täysmehua) ja ruokaa, joka valittiin vuosittain huolella niin, että ruokia maisteltiin joskus pariinkin kertaan ennen kuin sen lopullinen resepti oli valmis (varsinkin keittojen ja kasviskiusausten osalta)
- yhtenä vuonna keitto meinasi loppua kesken ja tätä ihmeteltiin, koska keittoa oli tilattu enemmän kuin osallistujia. Jälkeenpäin selvisi, että käytössä oli suurempia soppakauhoja kuin mitä oli suunniteltu. Eli kaksi soppakauhallista keittoa kuluttikin soppaa enemmän kuin oli etukäteen laskettu.
- tapahtumaan oli toivottu oluttelttaa ja se toteutettiin v 1998. Olutteltasta vasta Sohwi, mutta se ei vetänyt osallistujia ja teltasta tuli osallistujilta paljon negatiivista palautetta. Muutama talkoolainen muisteli käyneensä tapahtuman päätyttyä säälistä oluella, kun teltassa ei ollut juuri lainkaan kävijöitä.
- tapahtumaan saatiin usein esiintymään joku julkkis ilmaiseksi järjestelyissä mukana olleiden henkilöiden suhteiden kautta.
- Vuonna 1999 mukana oli Anne Pohtamo, joka noudettiin rautatieasemalta sponsorilta saadulla Naisten Askel –autolla. Annen tehtävänä oli vain liikkua tapahtuma-alueella osallistujien keskuudessa ja jutella.
- Ritva Oksanen oli lupautunut tulemaan paikalle eräänä vuonna, mutta häntä ei näkynyt. Tuolloin ei ollut kännyköitä ja vasta jälkeenpäin selvisi, että hän oli unohtanut koko tapahtuman. Ritva pahoitteli tätä kovasti jälkikäteen ja korvikkeeksi hän tuli seuraavan jouluna esiintymään JNV:n pikkujouluihin
- 1990-luvulla bändien alkoholinkäyttö oli välillä aika suurta ja niinpä yhtenä vuonna oltiin etukäteen huolissaan mukaan kutsutun bändin soittokunnosta, mutta soitto sujui hyvin
- maaliin tullessa osallistujat halattiin. Halaajiksi pyrittiin saamaan jonkun urheiluseuran miehiä, mutta mukana oli aina myös ns ”ammattihalaajia”, jotka osasivat halata kunnolla eikä vain ujosti, kuten nuoret miehet.
Naisten Askel tuki joka vuonna jotain järjestöä. Vuosien varrella tukea ovat saaneet mm
- Jyväskylän näkövammaisten koulu (nykyisin Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva)
- Jyväskylän Reumayhdistys ry
- Jyväskylän Sydänyhdistys Ry
- Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastojen Tuki ry
- Keski-Suomen Syöpäyhdistys ry
- Keski-Suomen Sydänpiiri Ry
- Perhehoitoliitto ry
- YAD (Youth Against Drugs)
Naisten Askeleen muistaa moni jyväskyläläinen tai Jyväskylässä tapahtuman aikaan asunut. Tapasin itse elokuun puolivälissä matonpesupaikalla 1990-luvulla Jyväskylässä opiskelleen Helenan. Hän oli päättänyt osallistua tapahtumaan kotiseudullaan asuvan serkkunsa kanssa. Helena ja serkku harjoittelivat ennen kisaa ja serkku tuli Pohjanmaalta Jyväskylään tapahtuman vuoksi. Helena muistaa vieläkin v 1994 saamansa osallistujalahjan – 2 männyn tainta, jotka hän vei vanhempiensa pihalle Pohjanmaalle. Taimista kasvoi isot puut koristamaan vanhempien pihaa.
Jos sinä satut tietämään tai muistamaan jotain seuraavista, ole yhteydessä Annuun
- mikä oli paidan väri v. 1991 ja 2005
- paljonko oli osallistujia vuonna 2001, 2004 ja 2005
- kenelle tehtiin lahjoitus vuosina 2003-2006
- mikä oli yllätyslahjana vuosina 2003-2005
Oli ilo tavata sekä latulaisia että JNV:läisiä muisteluillassa , sillä meille kaikille oli jäänyt paljon mukavia muistoja Naisten Askeleesta! Kiitos myös kaikille Naisten Askeeleen vuosikymmenten talkoolaisille!
Anneli Mörä-Leino
anneli.mora-leino@elisanet.fi
040 7683494
Kuvat:
Muisteluillan osallistujat (Kuva: Mauri Pitkänen)
- ensimmäinen porras Erkki Kaihlanen
- toinen porras Anneli Mörä-Leino
- muut portaat vasemmalta Pekka Partio, Ilkka Riikonen, Marja-Leena Kerttula, Aki Järvinen, Tarja Rasimus-Järvinen, Eeva Virkkula, Laura Härkönen, Kirsti Partanen ja Tuula Eloranta
Vuoden 1994 osallistujapalkinto, mänty. (Kuva Ilkka Riikonen)
- Osallistujapalkintona saatu taimi on nyt 30 v vanha puu.
