Ruskamatka Vuontisjärvelle 2022

Varhainen lauantaiaamu!
Havunvihreä bussi lipuu Harjun tilausajolaituriin, ja ratin takaa hypähtää hyväntuulinen Pekka solmio
kaulassa viuhuen. Kyllä, nyt se on totta! Lähtö kohti Napariirin rajaa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista
(lainaus ministeri Kaikkoselta), mm. viheliäinen näkymätön olio on torpannut viime aikoina monta hyvää
juttua, ja kun tämän matkan toteutumiseen tarvittava lähtijämääräkin oli vähän kinthaalla, niin sitäkin
riemullisempi on lähdön toteutuminen.
Jäähallilta on osa joukkoa noussut jo kyytiin. Autossa on tasainen, ehkä vähän uninenkin puheensorina.
Joku yrittää jatkaa unia pää auton ikkunaan nojaten, ristikkolehtien ja kynien rapinaa, sanomalehden
silmäilyä, taitaa sukkapuikotkin kilistä jossakin penkissä, joku kuuntelee nappikuulokkeilla musiikkia.
Matka sujuu joutuisaan. Parin pysähdyksen taktiikalla ollaan illalla Vuontispirtillä, jossa odottaa mukava
peti ja iltapala. Leiri uinahtaa varhain.
Aamiaisen ja Vuontisjärveen pulahduksen jälkeen joukko kokoontuu kuuliaisesti Hessun ympärille
kuulemaan päivän epistolan. Varkaanjärven laavu on tavoitteena. Alkumatkasta joukko pysyy
kohtuullisesti kasassa, mutta sitten itse kukin lyöttäytyy joukkoon, joka on sopiva omille tavoitteille ja
kunnolle. Jokainen, joka on ollut joskus Heikin joukoissa mukana, tietää kyllä, mitä tarkoittaa, kun Heikki
sanoo partansa sisältä, että “lähdetäänpä vutkeltammaa!”. Silloin muuten lähetään! Ja pitkällä
askeleella!
Päivä on hyvä, kuuden tunnin patikoinnin jälkeen kaikki pääsevät maaliin. Olo on väsynyt, mutta iloinen.
Sauna, uinti, iltapala ja seuraavan päivän suunnittelu. Pekka lupaa lähteä paimentamaan tätä
einiinrivakkaa joukkoa.
Seuraavan aamun rutiinien jälkeen jono lähtee etenemään kohti Montellia. Siellä pieni evästauko, jonka
jälkeen kuuma ryhmä häipyy usvaiseen horisonttiin. Jäähdyttelyjoukko palailee lähtöruutuun vähän
verkkaisempaan tahtiin.
Samat ilta-ja aamurutiinit seuraavat toisiaan. Tiistaina jäähdyttelyryhmä ajautuu Raattamaan Auttin
kauppaan. Kahvion kiinni ollessa kauppias sallii omien eväiden syönnin siististi sisätiloissa. Ihan
velvollisuudentunnosta tällainenkin henkilö, joka ei missään tilanteessa muuten suklaata ostaisi ja söisi,
joutuu sen nyt tekemään kiitoksena kauppiaalle. Yllättävän nopeasti se levy kuitenkin häviää
tuulensuojaan.
Keskiviikko on rantalomapäivä. Upealla Hietajärvellä nautimme smaragdinvärisen kirkasvetisen järven
katselusta ja Pekan nokipannukahveista.
Perjantai on Pallas-päivä ja Keimiöniemen kalapirtit käymme tarkastamassa, että ovat pysyneet
paikoillaan.
Asiallisen selvityksen matkasta faktoineen saa Olavin fb-päivityksistä. Tämä on ainoastaan Maurin
ehdotuksesta kasaan rykäisty näkemys matkasta, ehkä vähän kieli poskessa, kuten Maurin määritelmä
kuului.

Lyhyesti: Loistava retkiporukka, sopivat reitit jokaiselle,, vetäjät asiansa osaavia, säät ja ruska upeat,
majoitus ja ruoka asialliset, bussikyyti jouhevaa ja turvallista. Loistoreissu! Kiitos kaikille!

Teksti ja kuvat Seija Okker

Välillä maisema hukkui sumuun. Kuva: Seija Okker

Keimiön kalamajat Jerisjärven rannalla. Kuva: Seija Okker

Lato Raattaman lenkiltä tunturilaaksossa. Taustalla Pallaksen tunturijonoa. Kuva: Seija Okker

Montellin vanha maja. Monien vaeltajien “pyhiinvaelluskohde” on hienolla paikalla. Vieressä on uudet rakenteet palvelemassa retkeilijöitä ja “Montellin hotellin” ovi on lukossa. Kuva: Seija Okker