Lamppuretki ison kuun aikaan

Ilta alkoi jo hämärtää, kun parikymmentä iloista ladun ja polun kulkijaa kokoontui Ladun Majan pihapiiriin. Ihailimme uutta ja hienoa tulisijaa Majan nuotiopaikalla. Kelpaa siinä tulistella, paistaa makkaraa ja samalla nauttia kauniista järvimaisemasta. Kiitos Kalle Vimpari oivasta tulisijan toteutuksesta.

Reput selkään ja suunta kohti vajaan kahden kilometrin päässä sijaitsevaa metsänhoitajien omistamaa laavua, joille kiitoksemme paikan lainasta. Lamppuja ei vielä tarvittu siinä vaiheessa, kun retkeläiset ohittivat suositun Kolmisoppisen laavun, jossa myös moni nautti hämärtyvän illan tunnelmasta. Seurueemme suuntasi ylös mäkeen hiihtoladun vielä lumetonta uraa pitkin. Hiihtoreitiltä polku erkani oikealle kohti määränpäätä ja puolen tunnin patikoinnin jälkeen häämötti metsätien päässä nuotion valon kajastus. Olipa mukavaa tulla ”valmiiseen pöytään”. Tässä vaiheessa moni kulkija sytytti jo otsalamppunsa. Repuista kaivettiin termospullot, eväspalat ja makkaroita paistumaan. Puheensorina täytti nuotiopiirin ja melkein huomaamatta marraskuun ensimmäisen päivän ilta kietoi joukkomme utuiseen pimeään.

Nuotion valo ja lämpö loivat tunnelman, joka hakee vertaistaan. Kun eväät oli syöty ja tuli hiipunut muutamaksi hehkuvaksi hiileksi alkoi paluumatka. Osa joukosta oli jo lähtenyt kulkemaan omina ryhminään ja myös illan viimeiset vieraat tällä laavulla jättivät sille jäähyväiset. Nyt niitä lamppuja tarvittiin, sillä taival oli muutoin sysipimeä. Kulkureitti oli merkitty jo aikaisemmin heijastavilla merkeillä, jotka ohjasivat kulkijat turvallisesti takaisin retken lähtöpaikalle. Lapsista tämä oli tosi jännittävää ja olihan se mieleenpainuvaa pimeän metsän keskellä edetä otsalamppujen valossa heijastavien merkkien tietä opastaessa. Retkellä oli mukana lapsiperheitä, nuorisoa ja varttuneempia kulkijoita. Mukaan mahtui myös yksi koira. Mutta entä se iso kuu? Se pysyi tiiviin pilviverhon takana ja asia jäi vähän harmittamaan. Ehkäpä saamme nauttia kuun valosta ja tähtitaivaasta seuraavalla lamppuretkellä. Tällä kerralla saimme luonnosta kuitenkin hyvän mielen ja sillä seikalla on suuri merkitys.

← Takaisin tarinoihin