Jyväskylän Ladun erittäin pitkäaikainen jäsen, Leo ”Leksa” Saarinen täytti 90 vuotta 27.6.2019.
Ränssin Kievari Jyväskylän lähistöllä täyttyi Leksan läheisistä ja ystävistä. Kauniin pihamaan täytti nopeasti iloinen puheensorina. Sää suosi suurta juhlaa. Samana päivänä oli myös Leon nimipäivä. Latulaisia oli juhlassa mukana näyttävä porukka.
Vapaan sanan muodossa muisteltiin Leksan syntymäpaikkaa Viialaa ja elämää, mitä se mahtoi olla 90 vuotta sitten nuorelle pojalle. Elämä oli tuohon aikaan aika haasteellista verrattuna nykypäivään. Silloin lapset joutuivat huolehtimaan itsestään ja selviytymään päivän askareista omin toimin. Se opetti jo lapsena määrättyyn vastuullisuuteen, kehitti selviytymisen taitoja ja myös sosiaalisuutta. Nuo ajat eivät olleet mitään helppoja hetkiä nuorelle pojalle.
Silloin rakennettiin nuorta miestä tulevaan elämään. Tuolta ajalta on peräisin se vankka itseluottamus, oman tekemisen voima ja peräänantamattomuus, kun tiedät olevasi oikeassa. Voidaan sanoa, että Leksan polku ja latu eivät ole olleet helpot, mutta hän selvisi jo silloin voittajaluonteellaan.
Timantit syntyvät kuumuudessa, kovassa paineessa ja puristuksessa. Samoin kuin timantit, voimistui ja kehittyi myös Leksa sen ajan paineissa ja puristuksissa. Niillä opeilla oli suuri merkitys, kun Leksa myöhemmin voitti mitaleja — useimmiten kultaa ja joka ikäluokassaan maailmanennätystuloksilla. Leksalla on euroopan- ja maailmanmestaruuksia yhteensä 40. Luit aivan oikein: 40 kpl!
Kysyin Leksalta kuinka tullaan voittajaksi, maailmanmestariksi. Leksan sanoin: ”Ensin pitää hävitä! Pitää oppia hyväksymään myös häviön mahdollisuus. Pitää nöyrtyä. Kun se on tapahtunut, alkaa kasvu ja mahdollisuus voittaa ja pärjätä.” Kallisarvoisia ja oikeita sanoja mestarilta.
Jyväskylän Ladussa oli noin 300 jäsentä, kun Leksa tuli toimintaan mukaan. Kun Leksa jätti aktiivisen toiminnan, jäsenmäärä oli melkein kolminkertainen. Hyvää työtä ja toisten parhaaksi.
Näin on toiminut Leksa kaikki latuvuotensa: tekemällä toisille mahdollisuuksia liikkua ja nauttia liikunnan riemusta. Ladun Majan toiminnasta Leksa vastasi lukemattomat vuodet. Suomen Ladun jäsenet ympäri Suomea muistavat leiripäivät, joita järjestettiin yhteensä 50 kertaa, joista Leksa toteutti 47 kertaa. Kun Leksa luopui vetovastuusta, leiripäivät loppuivat. Tarvittaisiin uusi Leksa!
Leksa on aina ollut auttavainen, tukenut heikompia ja elänyt asenteella: kaveria ei jätetä! Leksalla on suuri sydän. Lääkäritermein sanoisin, että hänellä on positiivinen sydämen laajentuma. Niin paljon mahtuu Leksan sydämeen ystäviä, tuttuja, auttavaista mieltä ja tukea jokaiselle tarvitsijalle.
Nyt Leksa siirtyy uuteen ikäluokkaryhmään, 90 vuotta. Uskon kaikkien latulaisten yhtyvän toivotuksiin: myötätuulta elämääsi, terveyttä ja voimia edelleenkin. Kiitos Leksa, kun saimme yhdessä juhlia sinun 90-vuotispäivääsi.
